Joulu juurekset -teemaviikon ensimmäinen esittelyssä oleva juures on meille kaikille tuttu lanttu, joka äänestettiin myös viikon kasvikseksi. Tällä “pohjolan appelsiinilla” on kotimaassamme pitkät viljelyperinteet, mutta nykyään sen kulutus on enää reilun kilon verran vuodessa henkilöä kohden. Toivottavasti tämän monikäyttöisen kasviksen suosio lisääntyisi ja voisimme tulevaisuudessakin syödä kotimaista lanttua.


Lanttu on perinteinen joulujuures, mutta muina ajankohtina sen kulutus on vähäistä.

HISTORIASTA TIEDETÄÄN HARMILLISEN VÄHÄN

Lanttu (Brassica napus L.) on kehittynyt rypsin/nauriin ja kaalin risteytyksestä, jossain Pohjolan perukoilla. Villeimpien arvausten mukaan se olisi risteytetty Suomessa. Lanttu on eurooppalainen viljelykasvi, eikä sitä juurikaan tunneta muissa maanosissa. Sen viljelyn alkamisesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja ja sen historian tutkimusta vaikeuttaa, että monissa vanhoissa dokumenteissa nauris ja lanttu mieletään samaksi lajiksi. Ensimmäiset kirjalliset todisteet lantun viljelystä löytyvät 1600-luvulta, vaikka sitä on todennäköisesti viljelty aikaisemminkin.

LANTTUA VOIDAAN VILJELLÄ KOKO MAASSA

Lanttu on sopeutunut viileään kasvuympäristöön ja siksi se menestyy kasvuoloissamme erinomaisesti. Liian lämpimässä se kasvattaa usein haljenneita tai epämuodostuneita mukuloita. Se kestää kylmää kaikissa kehitysvaiheissaan, mutta yli 25 asteen lämpötilasta se ei pidä. Kasvualustansa suhteen lanttu on vaatimaton, mutta vaatii runsaasti vettä ja se viihtyy erityisen hyvin merellisessä, kosteassa ilmastossa.

Avomaalle lanttu kylvetään 2-2,5 senttimetrin syvyyteen ja sopiva kasvutiheys on 5-6 tainta neliötä kohden, mikäli halutaan kasvattaa mahdollisimman suuria mukuloita. Jos satokautta halutaan aikaistaa, niin taimia voidaan esikasvattaa noin kolme viikkoa ruukuissa. Tällöin sopiva lämpötila on 15-20 astetta. Pieniä lanttuja kasvatettaessa riviväli voi olla 40-60 senttimetriä ja taimien välinen etäisyys 20 senttimetriä. Lanttua vaivaavat kaikki ristikukkaisten tuholaiset ja taudit. Erityisen haasteen viljelylle voivat aiheuttaa kaalikärpäsen toukat.

Ensimmäisenä kasvukautenaan lanttu kasvattaa lehtiruusukkeen ja mukulan. Mukulat voivat painaa jopa 1-2 kiloa. Lantusta ei ole jalostettu suuria määriä eri lajikkeita. Lajikkeet ryhmitellään kelta- ja valkomaltoisiin. Valkomaltoisia lanttuja on käytetty lähinnä rehulanttuina. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan kellertävästä vihreään ja se voi olla ruskeanpunertava tai jopa violetti. Ruokalanttulajikkeista puuttuu pistävä kitkeryys ja ne maistuvat makealle. Lantun lehdet ovat sinertävän vihreitä ja vahapeitteisiä. Ennen vanhaan lehtiä käytettiin vihannesten tapaan, mutta nykyään niitä käytetään harvoin ihmisravinnoksi.

PITKÄ SATOKAUSI TAKAA RUNSAAN JA SÄILYVÄN SADON

Varhaissatoa voidaan nostaa heti, kun mukulat ovat sopivan kokoisia. Pääsato kannattaa korjata vasta myöhään syksyllä, jotta kuoren paksuus takaa mukulan säilymisen pitkälle kevättalveen. Sadonkorjuu tehdään kuitenkin ennen pakkasia, sillä jäätyminen heikentää mukulan säilyvyyttä. Ennen varastointia mukulan juuri typistetään ja sen naatit poistetaan. Terve lanttu säilyy hyvänä nollan asteen tuntumassa jopa puoli vuotta, mikäli ilman suhteellinen kosteus on yli 95 prosenttia.

Nopeakasvuinen, satoisa ja hyvin säilyvä lanttu on ollut tärkeässä roolissa ruokakulttuurissamme. Sitä on hyödynnetty varsinkin pula-aikojen ruokana. Sen pitkä satokausi mahdollistaisi tämän juureksen paremman hyödyntämisen, mutta nykyään sen kulutushuippu on joulun alla. Nimitys “pohjolan appelsiini” ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä jo 200 grammaa lanttua riittää tyydyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Saamme siitä myös meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia.

VALMISTUSTAPA VAIKUTTAA MAKUUN

Lantun ominainen maku tulee sen sisältämästä sinappiöljystä, rikkipitoisista yhdisteistä ja sokereista. Hyvä lanttu on kiinteä ja maistuu makealle. Lantun voi nauttia raakana raastamalla tai leikkaamalla se ohuiksi viipaleiksi. Kypsyessään maku muuttuu pehmeämmäksi ja uunissa paahdettu lanttu maistuu suorastaan makealle. Mausteeksi voi käyttää hunajaa, pippuria, öljyjä, inkivääriä, tinjamia tai neilikkaa. Lanttusuikaleet tai kuutiot voi paistaa nopeasti pannulla herkulliseksi lisäkkeeksi karamellisoimalla ne tilkassa siirappia tai hunajaa. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin, muuseihin ja sosekeittoihin.

Pitkistä perinteistä ja monikäyttöisyydestä huolimatta lantun kulutus on nykyään vähäistä. Osasyynä voi olla sen maine pula-ajan ruokana, lapsuuden epämiellyttävät ruokamuistot tai se, ettemme osaa käyttää sitä riittävän monipuolisesti. Liian lämpimässä ja loistevalojen alla tapahtuva varastointi ei ainakaan paranna sen makua. Ruokakulttuurimme, ympäristömme ja kotimaisten kasvisten käytön lisäämisen puolesta olisi suotavaa, että lisäämme lantun osuutta ruokavaliossamme. Juuresviikko on hyvä aloittaa syömällä tänään lanttua.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Vuoden_vihannes/Lanttu_ja_nauris/taustatietoja_lantusta

http://www.kasvikset.fi/suomeksi/asiakkaille/kauden_kasvis/lanttu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lanttu

http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/perinnejuurekset-lanttu-nauris

http://www.jattikasvisyhdistys.fi/page23.php