Äänestimme viikon kasvikseksi karpalon. Karpalo on ollut meidän ja esi-isiemme tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä, mutta viime vuosina sen kasvupaikat ovat vähentyneet soiden kuivaamisen ja turpeennoston seurauksena. Hautalöydöt vahvistavat, että sitä on käytetty ihmisravinto aina pronssikaudelta saakka! Karpalo on terveellinen marja ja suurin osa tunteekin ainakin sen virtsatietulehdusta ehkäisevän vaikutuksen. Pitkästä historiasta huolimatta, emme osaa välttämättä arvostaa sitä ja hyödyntää kaikkea siitä saatavaa satoa.


Kotimaista karpaloa on vaikea löytää tavallisista ruokakaupoista. Turpeennosto ja soiden kuivaaminen vie kasvupaikkoja meille arvokkaalta karpalolta. Tieteellisesti todistettujen terveysvaikutuksiensa vuoksi karpalon kysyntä on suurta, eikä kotimainen tarjota kykene vastaamaan jatkuvasti kasvavaan kysyntään. Tälläkin hetkellä Pohjois-Amerikassa viljeltyä karpaloa tuodaan meille jatkuvasti. Oma luonnonkarpalomme voisi sen korvata, mikäli luonnonkasvupaikkoja lisättäisiin ja viitsisimme käydä poimimassa karpaloita myös kauppojen tarpeisiin.

KOTIMAISET LAJIKEET OVAT TASAVERTAISIA

Karpalot ovat puolukoiden sukuun kuuluvia kosteilla sammalikoilla ja suomättäillä viihtyviä kasveja. Karpalon lehdet muistuttavat meille tuttuja puolukanlehtiä, mutta ovat kooltaan pienempiä. Varsi kasvaa maata pitkin ja karpalo kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Sen pienet kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Karpaloista voidaan käyttää ravintona sen tuottama marja. Isokarpalon marja on noin 10-15 millimetriä leveä tumman punainen marja, pikkukarpalon marja pisaran muotoinen ja huomattavasti pienempi.

Kotimaassamme viihtyy kaksi eri karpalolajiketta. Isokarpalo kasvaa koko Suomessa, lukuun ottamatta ihan pohjoisinta Lappia, kun taas pikkukarpaloa tavataan yleisemmin Pohjois-Suomessa. Lajit sekoittuvat helposti, mutta siitä ei ole mitään haittaa, koska käytön ja ravinteiden kannalta ne ovat lähes samanarvoisia. Pikkukarpalo viihtyy isokarpaloa kuivemmalla maaperällä. Isokarpalo sen sijaan kasvaa niukkaravinteisilla valoisilla nevoilla ja rämeilla. Järvien ja lampien rantanevat ovat molemmille karpaloille satoisia kasvupaikkoja.

KANSANPARANNUKSEN PERUT ON TODISTETTU TUTKIMUKSILLA

Karpaloita on käytetty moneen vaivaan ja sillä on ollut merkittävä rooli kansanparannuksessa. Sen tiedetään tepsivän rohdoksena virtatulehdukseen. Sitä on käytetty niin lasten suusammaksen, ripulin, keripukin ja happovaivojen hoitoon. Karpalon terveysvaikutus perustuu sen sisältämien fenolisten yhdisteiden vaikutukseen, jotka tuhoavat bakteereja ja estävät haitallisten bakteerien kiinnittymisen limakalvojen soluihin. Eräässä tutkimuksessa karpalolla on saatu vaikutusta jopa antibiootille vastustuskykyiseen kolibakteeriin.


Karpalouute sisältää tulehdussytokiineja vaimentavia yhdisteitä, joiden ansiosta se ehkäisee ja jarruttaa useimpia kroonisia sairauksia.

Karpalo sisältää runsaasti antioksidantteja, joilla voi olla merkitystä veren kolesteroliarvoihin. Sen sisältämä kversetiini-niminen flavonoliyhdisteen on havaittu vähentävän allergisia reaktioita. Karpalo sisältää E-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, C-vitamiinia ja rautaa. Siemenet sisältävät meille tärkeitä omega 3- ja omega 6 -rasvahappoja. Karpalon kirpeä maku johtuu sen sisältämästä sitruunahaposta. Täysin kypsässä marjassa on myös runsaasti omenahappoa.

MYÖHÄINEN SATOKAUSI VAIKUTTAA SADON HYÖDYNTÄMISEEN

Yleensä sato kypsyy syyskuun lopussa ja loka-marraskuun aikana, joten poiminta-aika on myöhäinen moneen muuhun metsämarjaan verrattuna. Kypsä marja on syvän punainen ja ensimmäisten pakkasten jälkeen niiden hapan maku muuttuu makeammaksi. Ennen pakkasia poimitun marjan makua voi pehmentää pakastamalla sen kotona. Karpalo sisältää puolukan lailla todella paljon pektiiniä ja se säilyy ilman sokeria. Pektiinin ansiosta se sopii hyvin soseeksi ja hilloksi, koska se parantaa myös muiden seoksessa käytettyjen marjojen säilyvyyttä.

Parhaimpina vuosina karpaloita voidaan poimia satoja kiloja hehtaaria kohden. Myöhäisestä satokaudesta johtuen suurin osa marjoista jää poimimatta. Onneksi karpaloita voi kerätä keskellä talvea lumen alta tai keväällä lumien sulaessa, eli säilyvyys ei ole syynä sadon heikkoon hyödyntämiseen. Pakkasen kovettama kasvualusta jopa helpottaa poimintaa, sillä jäätyneellä suolla on helpompi kulkea. Useampi jäätyminen ja sulaminen heikentävät jonkin verran ravintoarvoja, mutta vielä keväällä poimittu marja on erittäin makea.


Karpalo on yleisin marja venäläisissä vodkajuomissa. Sellaisenaan karpalomehu on terveellistä.

Karpaloa käytetään kuten muitakin marjoja. Se sopii hilloihin, soseisiin, keittoihin, survoksiin tai syötäväksi sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää leivissä, leivonnaisissa, uuniruoissa sekä lisukkeissa. Syyskarpalot sisältävät erittäin paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, joten ne sopivat mainiosti marmeladeihin ja hyytelöihin. Keväällä poimittuja makeita karpaloita voi käyttää vaikkapa mehun tai vappusiman valmistamiseen. Karpalo on suosittu maku myös alkoholipitoisissa juomissa, kuten likööreissä, drinkeissä tai viineissä.

P.S. Haastamme ruokakaupat ja kaikki muut alalla toimijat osallistumaan kekrin viettoon jollain sadonkorjuuseen liittyvällä tempauksella! Me juhlistamme kekriä tarjoamalla Satokausikalenterin alennettuun hintaan 25.10. – 1.11. 2015 välisenä aikana.KATSO TARJOUKSET!

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/karpalo/

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=163

http://lehti.luontoportti.fi/fi/lajiesittely/karpalo

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/karpalon-happamuus-auttaa-ehkaisemaan-virtsatietulehdusta