Greipit ovat harvoja sitrushedelmiä, joiden syntyhistoria tunnetaan tarkkaan. Tästä huolimatta meillä kuluttajilla on vielä paljon opeteltavaa greipeistä. Viime vuosina lajikkeiden kirjo on yleistynyt kotimaisissa ruokakaupoissa. Greippejä ei voi kasvattaa Suomessa, mutta ne kestävät hyvin varastointia ja niiden satokausi on pitkä. Siksi ne ovat hyviä tuontihedelmiä.


Greipit jaetaan hedelmälihan ja mehun värin mukaan kolmeen ryhmään.

GREIPPIEN LYHYT HISTORIA TUNNETAAN TARKKAAN

Greipin kaltaisia sitrushedelmien luonnonristeymiä on kasvanut Karibianmeren sekä Tyynenmeren saarilla jo kauan. 1700-luvun alussa Tyynen valtameren alueelta tuotu pomelolajike risteytyi Barbaroksen saarella kasvaneiden appelsiinien kanssa ja tämän seurauksena syntyi tuntemamme greipit.

Pomeloihin verrattuna hedelmä oli makea ja sitä pidettiin niin herkullisena, että Jamakailla sitä alettiin kutsua nimellä “The forbidden fruit” eli paratiisin kielletty hedelmä. Myös greipin kasvitieteelliseksi nimeksi vakiintui Citrus paradisi. Floridaan greippi saapui 1820-luvulla, jossa kehitettiin runsaasti uusia greippilajikkeita. Florida oli maailman suurin greipin tuotantoalue 1950-luvulle saakka, mutta nykyään tuotanto on kasvanut muuallakin Yhdysvalloissa. Muita merkittäviä greippien tuottajamaita ovat Meksiko, Brasilia, Jamaika, Argentiina, Israel ja meitä lähimpänä oleva Espanja.

HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT GREIPPIÄ OSTAESSA

Greipin kuoren väristä ei voi päätellä hedelmän kypsyyttä. Greippien satokausi on pitkä, eikä kypsä hedelmä pilaannu puussa ollessaan. Kypsymisvaiheessa hedelmät ovat väriltään keskitummia ja täysin kypsän greipin kuoren väri on voimakas. Kypsymisen jälkeen kuoren väri alkaa haaleta, mutta värin muuttuminen ei vaikuta greippilajikkeen ominaismakuun. Vasta 3-4 kuukauden jälkeen hedelmän maku muuttuu vähitellen makeaksi. Samasta lajikkeesta voidaan yhden satokauden aikana saada eri värisiä ja makuisia hedelmiä.

Jos tykkäät syödä happamia greippejä, niin kannattaa valita mahdollisimman tummakuorisia ja voimakkaan värisiä yksilöitä. Vastaavasti makeampia hedelmiä etsiessä kannattaa suosio haalean värisiä hedelmiä. Vaikka väri ja makeusaste muuttuvat sadonkorjuun jälkeen, niin greippi pysyy koko ajan tuoreena ja syötävänä.


Greipeille ja niiden risteymille on tyypillistä, että kypsän hedelmän kuoressa voi olla vihreää väriä. Esimerkiksi Jaffa Sweetien kuori on aivan tumman vihreä. Tämä ei tarkoita, että hedelmä olisi epäkypsä. Joskus tuottajat saattavat käsitellä hedelmien kuoria kaasulla, jotta ne muuttuisivat keltaisiksi ja me kuluttajat uskaltaisimme ostaa niitä. Vihertävät pomelot ja greipit ovat aivan yhtä hyviä kuin muun värisetkin.

Greipit jaetaan mehun ja hedelmälihan värin mukaan kolmeen ryhmään:

Vaalea- ja keltalihaisia greippilajikkeita ovat:

Marsh, Duncan, Godlens, Oroblanco, Jaffa Sweetie, Ray Rubu, Melogold ja Wheeney.

Vaaleanpunalihaisia greippilajikkeita ovat:

Ruby, Henderson Ruby, Red Blush, Marsh Ruby, Foster ja Thompson.

Punalihaisia ja punertavia greippilajikkeita ovat:

Ruby Red, Ray, Rio, Rio Star, Star Ruby, Sunrise, Jaffa Sunrise ja Rio Red.


Verigreipit syntyivät kun vuonna 1929 Texasissa kasvaneet greippipuut paleltuivat ja sato menetettiin. Suurin osa puista kuoli, mutta osa paleltuneista puista alkoi kasvattaa uusia versoja seuraavana vuonna. Näistä versoista kasvoi greippipuita, jotka tuottivat punalihaisia hedelmiä.

GREIPIT RUOKAPÖYDÄSSÄ JA ELINTARVIKETEOLLISUUDESSA

Englanninkielisissä maissa greipit ovat tärkeässä roolissa aamiaispöydissä. Tapana on syödä halkaistu greippi kaarevalla greippiveitsellä. Elintarviketeollisuus valmistaa greipeistä mehua ja puristusjätteestä saatavaa greippiöljyä hyödynnetään virvoitusjuomien aromiaineena.

Greippien kuoret sisältävät paljon sitruunahappoa ja pektiiniä. Molempia käytetään hedelmien ja marjojen säilömiseen ja hilloamiseen. Greipin kuoren sisäosasta saatava naringiini antaa tonic-vesille katkeran ominaismaun.

Greippejä voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa mielikuvituksen asettamissa rajoissa. Täältä löydät reseptit muun muassa salsalle, kiisselille, salaateille, keikauskakulle.


Greipit kestävät hyvin kuumentamista ja paistamisen seurauksena niiden happamuus vähenee merkittävästi. Halkaistujen greippien päälle ripotellaan sokeria, hunajaa tai siirappia. Koristeena ja mausteena voidaan käyttää kanelia tai manteli- sekä pähkinärouhetta. Greipit valmistuvat 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuutissa grillivastuksen alla.

HUOM! Greipit eivät sovi yhteen kaikkien lääkkeiden kanssa!

*Lähteet ja lisälukemista: *

https://fi.wikipedia.org/wiki/Greippi

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11047